Czestochowan pyhissäkäynnin alkusysäys tapahtui kesällä 2009 Krakovan ortodoksisessa Jumalanäidin kuolonuneen nukkumiselle pyhitetyssä kirkossa. Siellä olevan Jumalanäidin ikonin kaltaista ikonia en ollut missään aiemmin nähnyt. Sen näkeminen teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Ikonin maalaustyyli on moderni.

Kesällä 2010 kävin Gdanskissa. Siellä eräässä roomalaiskatolisessa kirkossa kohtasin Hänet jälleen. Sama Jumalanäidin ikoni, tosin klassiseen tyyliin maalattu, mutta sen vaikutus minuun oli yhtä voimakas kuin Krakovassa. Halusin ostaa samanlaisen ikonin, mutta en löytänyt muuta mieleistäni kuin sitä esittävän kortin. Kotiin palattuani näytin korttia isä Mikaelille. Hän kertoi ikonin olevan niin kutsuttu Musta Madonna, alkuperäinen ikoni on Czestochovassa Jasna Goran roomalaiskatolisessa luostarissa. Englanninkielisissä teksteissä ikonia kutsutaan mm. nimellä The Black Madonna ja Our Lady of Czestochowa. Minä suomensin ikonin nimeksi mieleiseni Czestochowan Jumalanäiti. Minussa syttyi halu käydä kunnioittamassa alkuperäistä ikonia. Tänä kesänä Jumala soi minulle siihen mahdollisuuden.

Torstai 7.7.

Varhain aamulla lennän Riikan kautta Varsovaan. Varsovasta menen junalla Czestochowaan. Rautatieasemalta ulos tultuani minua kohtaa kotoisa näky, ortodoksisen kirkon kupoli ja risti. Päätän käydä heti kirkkoa katsomassa, kun se sattuu lähestulkoon aikomalleni suunnalle. Kirkko näyttää vastikään rakennetulta, piha ja ympäristö ovat vielä rakennustyön jäljiltä. Kirkon ympärillä oleva aita on pystytetty esteeksi asiattomille päästä rakennustyömaalle. Tulen kaupungin Jumalanäidille nimetylle pääkadulle. Sen päässä näkyy Jasna Goran luostari. Lähden kävelemään sitä kohti. Luostarin läheisyydestä, roomalaiskatolisen kirkon ylläpitämästä vierasmajasta saan huoneen haluamakseni kahdeksi yöksi. Saan iltapalankin. Tämä kaikki järjestyy puolaksi, minun osaltani elehtimällä ja piirtämällä. Vierasmaja, tai voi tätä kutsua vaatimattomaksi hotelliksikin, on siisti ja kaikin puolin moitteettomassa kunnossa. On täällä pieni kirkkokin. Käyn siellä ehtoopalveluksessa.

Perjantai 8.7.

Ensimmäinen vierailu

Tulen luostariin vartin yli viisi. En näe ihmisiä. Menen suureen kirkkoon. Sielläkään ei ole ketään. Ajattelen olevani ensimmäinen luostarin vieras tänä aamuna. Sitten sattuu silmiini sivuoven vierestä opaste, joka ohjaa Jumalanäidin kirkkoon. En ole ensimmäinen, sillä rukoilijoita on kirkossa vähintään sata. No, todennäköisesti olen tänä aamuna ensimmäinen tähän kirkkoon tullut suomalainen. Jumalanäidin ikoni on alttarissa. Se on metallisen hopeanvärisen esiripun peittämä. Klo 5,30 alkaa aamupalvelus. Siinä Jumalanäiti mainitaan useaan kertaan. Palvelus päättyy 5,50. Kirkkoon laskeutuu odottava hiljaisuus. Rukoilijoita on tullut lisää. Meitä on nyt satoja, kaiken ikäisiä. Tasan kello 6 alkaa soida usealla trumpetilla soitettu, rumpujen säestämä juhlallinen fanfaari. Kaikki ihmiset polvistuvat, minä heidän kanssaan. Esirippu alkaa nousta Jumalanäidin ikonin edestä. Kun ikoni oli kokonaan esillä, fanfaari päätyy ja ihmiset nousevat seisomaan. Puolan kuningatar saa kuningattaren vastaanoton. Ikoni on riisan alla niin, että maalatusta ikonista näkyy Jumalanäidin ja hänen Poikansa kasvot, sekä molempien kädet. Tuntuu kuin kohtaisin itselleni läheisen ihmisen tai kun katson omassa kirkossamme olevaa Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän ikonia. Alttarin edessä olevat rautaiset portit avataan ja alkaa jumalanpalvelus. Osallistun siihen. Hyvä Jumalanäiti, rukoile puolestamme, että koittaisi pian aika, jolloin me kaikki kristityt pääsisimme osallisiksi yhteisistä pyhistä lahjoista! Lähden vierasmajaan aamiaiselle.

Toinen vierailu



Aamiaisen jälkeen palaan luostariin. Kaupungin pääkadun suunnasta luostaria lähestyttäessä huomiota herättää 106 metriä korkea kellotorni. Luostarin edessä on suuri aukio. Aukion yhdessä laidassa on 14 Herramme kärsimyksiä kuvaavaa veistosta, eli yhtä monta kuin Jerusalemin Via Dolorosalla on ns. asemia. Veistokset on tehnyt v.1913 puolalainen kuvanveistäjä Pius Welonski. Monet luostariin saapuvat pyhiinvaeltajat rukoilevat ja muistelevat veistosten edessä Herramme kärsimyksiä ristintiellä. Jotkut kulkevat veistokselta toiselle konttaamalla. Veistosten väli on noin 10 metriä. Tutustun luostariin perusteellisesti. Luostarin historiaa esittelevässä näyttelyssä on esillä jälleen yksi ”vereni seisauttava” Jumalanäidin ikoni. Näyttelyistä saan käsityksen, että kirkon ja Solidaarisuus - liikkeen suhde on aina ollut läheinen ja että viime vuosikymmenten kolme Puolan kansallissankaria ovat Paavi Johannes Paavali II, Lech Walesa sekä Solidaarisuus- liikkeen kanssa läheisesti toiminut katolinen pappi Jerzy Popieluszko, joka murhattiin 19.10.1984.

Ostan itselleni Jumalanäidin ikonin. Menen sen kanssa kirkkoon palvelukseen. Kunnioitan Jumalanäitiä paikallisen tavan mukaan konttaamalla alttarin ympäri. Samalla pyydän Jumalanäidiltä esirukouksia omaisilleni, ystävilleni ja heille ketkä eivät minua ystävänään pidä. Varmasti miljoonat ihmiset ovat vuosisatojen aikana näin tehneet, sillä kivilattiaan on kulunut urat.

IKONIN TARINA


Alkuperä

Perimätiedon mukaan Czestochowan Jumalanäiti - ikonin on maalannut Apostoli Luukas. Hän maalasi sen ja toisen Jumalanäidin ikonin pöydällä, joka oli ollut Pyhän perheen käytössä. Toinen ikoneista kulkeutui Italiaan Bolognaan, jossa se on tänäkin päivänä. Toinen ikoni jäi Jerusalemiin. Se säilyi turmeltumattomana Jerusalemin vuonna 70 tapahtuneen tuhon, sekä roomalaisvainojen ajan. Tämän ikonin toi Konstantinopoliin keisari Konstantinus Suuren äiti Helena (hän eli vuosina n. 248 – 329). Siellä ikoni oli 500 vuotta. Jo silloin ikonia kunnioitettiin sen ihmeitä tekevän ominaisuutensa vuoksi. 800-luvun alussa Bysantin keisari Nikeforos I antoi ikonin lahjaksi Frankkien kuninkaalle Kaarle Suurelle. Hän puolestaan lahjoitti ikonin Rutenian prinssi Leolle. Prinssi Leo asetti ikonin Belzissä sijainneeseen linnaansa. Täällä länsi-ukrainassa ikoni oli lähes 600 vuotta. Wladislaw Opolilainen nimitettiin Belzin prinssiksi 1349. Tataarit hyökkäsivät kaupunkiin. Piirityksen aikana nuoli lensi kappelin ikkunasta ja osui ikoniin Jumalanäidin kasvoihin. Wladislaw päätti siirtää ikonin turvaan Opolin kaupunkiin. Matkalla Jumalanäiti antoi merkin Wladislawille, että ikoni on vietävä Czestochowaan Jasna Goran luostariin. Wladislaw kutsui Unkarista pauliinilaismunkkeja arvokkaan ikonin vartijoiksi. 9. elokuuta 1382 lähtien on tätä Jumalanäidin ikonia kunnioitettu Czestochowassa Jumalanäidin taivaaseenastumiselle pyhitetyssä kirkossa.

Häväistys ja uusi elämä

Pääsiäispäivänä 14. huhtikuuta 1430 joukko hussilaisia hyökkäsi luostariin. He murhasivat viisi munkkia ja ryöstivät luostarin aarteet mm. pyhiinvaeltajien jättämät votiivit ja koettivat varastaa myös Jumalanäidin ihmeitä tekevän ikonin. Sen varastaminen epäonnistui siksi, että kärryjen eteen valjastettu hevonen kieltäytyi liikkumasta. Suutuksissaan yksi hyökkääjä paiskasi ikonin maahan niin, että se hajosi kolmeen kappaleeseen. Toinen hyökkääjä löi sapelillaan kahdesti Mariaa kasvoihin. Valmistautuessaan kolmanteen iskuun hän kaatui kuolleena maahan. Muut pahantekijät pakenivat kauhistuneina. Pahoin turmeltunut ikoni vietiin konservoitavaksi Krakovaan kuningas Wladyslaw Jagiellon hoviin. Sen aikaiset läntiset konservoijat eivät olleet perehtyneet ikonien konservointiin, ja he epäonnistuivat tehtävässään. Ikoni maalattiin uudelleen alkuperäiselle alustalle. Miekaniskujen ja nuolen jäljet jätettiin ikoniin Marian kasvoihin muistoksi ikonin kohtaamasta vandalismista. Ikoni palautettiin Czestochowaan Jasna Goran luostariin, jossa se on kunnioitettavana ja ihmeitä tekevänä tänäkin päivänä.

Puolan kuningatar

1. huhtikuuta 1656 Puolan kuningas Juhana II Casimir julisti ikonin Puolan kuningattareksi, sillä sen edessä rukoillen oli Jumalanäiti esirukouksillaan pelastanut puolalaiset monesta vaikeasta tilanteesta vuosisatojen aikana. Näin on tapahtunut aina tähän päivään. Eikä Hän ole auttanut ainoastaan Puolaa kansana ja valtiona, vaan myös tuhansia yksityisiä ihmisiä niin Puolassa kuin kaikkialla maailmassa. Kirkon seinät ovat täynnä votiiveja kiitokseksi avusta. Siellä on mm. ristejä, kelloja, tupakkapiippuja, kävelykeppejä ja kainalosauvoja. Esitelehtisessä mainitaan kiitosuhreja olevan keskitysleireiltä peräisin olevista leivänpaloista jalokivin koristeltuihin kultaesineisiin. Minua askarruttaa, että Puolassa näkemistäni ikoneista puuttuu Jumalanäidin ja Kristuksen monogrammit. En tiedä onko niitä kirkossa olevassakaan ikonissa, koska siinä on riisa päällä.
Historiikin kokosin eri lähteistä, sillä siitä on joiltain osin hieman toisistaan poikkeavia kertomuksia. Onko historia tarkalleen niin tai näin, tai onko alkuperäisen ikonin konservoinnissa onnistuttu, ovat minulle sivuseikkoja. Tärkeintä on, että tässä ikonissa Jumalanäiti puhuttelee minua ja miljoonia muita ihmisiä. Kiitos Maria, että olet antanut maalata itsestäsi tämän ikonin.

Kolmas vierailu

Palaan illansuussa luostariin. Kirkossa on jumalanpalvelus. Palveluksia on aamusta iltaan, vuoden jokaisena päivänä; alkaen edellä mainitsemastani aamupalveluksesta klo 21 pidettäviin iltarukouksiin. Luostari on auki 5,00- 21,30. On myös mahdollista osallistua kokoöisiin rukouspalveluksiin, mutta niihin osallistuminen on etukäteen sovittava. Käyn kirkon yläsalissa kulkemassa puolalaisen taiteilija Jerzy Duda Gracz:n tekemän ristin tien. Se koostuu 18 suuresta maalauksesta. Niissä on taitavasti kuvattu Herramme kärsimykset yhdistettynä Puolan historiaan ja ihmeitä tekevään Jumalanäidin ikoniin. Kuluneeseen viittaan pukeutunut ja narulla vyöttäytynyt munkki rukoilee ja mietiskelee kauan yhden teoksen edessä. Hän siirtyy hitaasti toisen teoksen eteen, laskeutuu polvilleen ja painaa otsansa lattiaan, hän nousee hitaasti seisoalleen ja jää miettimään Herramme kärsimyksiä. Minä kuljen ristin tien hieman nopeammin. Kirkosta kantautuu jumalanpalveluksen ääni. Laskeudun kirkkoon. Saan kunnioittaa Jumalanäidin ikonia kymmenien metrien päästä, sillä kirkko on täynnä rukoilijoita. Lähden vierasmajaan.

Lauantai 9.7.

Näkemiin Jasna Gora

Aamulla varhain menen luostarin kirkkoon. Rukoilijoita on niin paljon, että joudun jäämään lähes ulko-ovelle. On mukavaa, että voin kunnioittaa ikonia näkemällä sen ja kiittää Jumalaa niin, että ei tarvitse jäädä ulos. Jumalanäidin juhlapäivinä, erityisesti elokuun 15., täällä on satojatuhansia ihmisiä. Palvelukset välitetään ulos luostarin edessä olevalle aukiolle suurilla näyttötauluilla. Tämä on roomalaiskatolisen kirkon kolmanneksi tärkein ja Puolan tärkein pyhiinvaelluspaikka. Vuosittain täällä vierailee 4 miljoonaa ihmistä. Haen reppuni vierasmajasta, maksan laskuni ja lähden rautatieasemalle.

Wroslaw

Wroslawiin saavun iltapäivällä. Yösijan saan vaatimattomasta, mutta siististä hostellista. Ortodoksinen katedraali on muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Menen vigiliaan. Palveluksen jälkeen keskustelen isännöitsijän kanssa. Hän kysyy, mikä sai minut tulemaan Wroslawiin. Vastaan, että Czestochowan Jumalanäiti - ikoni ja Euroopan historia. Kysymykseen ikonini siunaamisesta hän vastaa myöntävästi.

Sunnuntai 10.7.

Ikonin siunaus

Menen katedraaliin klo 8 alkavaan liturgiaan. Ikonini siunataan.

Kaupungilla kävellessäni saavun omasta mielestäni sattumalta Kyrillokselle ja Metodiokselle pyhitetyn ortodoksisen kirkon eteen. Liturgia on alkanut kello 11, 15 minuuttia aiemmin. Menen palvelukseen. Sen toimittaa metropoliitta. Kirkkolaulun hoitaa kvartetti. He laulavat kauniisti. Palveluksen jälkeen siunausta hakiessani esittelen itseni metropoliitalle. Hän ilahtuu kaukaa tulleesta kanssarukoilijasta ja saan häneltä erityisen siunauksen ja hyvän matkan toivotuksen. Hänen ilonsa tarttuu minuun.

Pyhän Salome mirhantuojanaisen päivänä 2011.

Kari Laitinen