Ajatus kuorovierailusta Joensuuhun syntyi reilu vuosi sitten Kajaanin kirkkolaulupäivillä. Vierailun teimme 24.-26.5.2006 neljäntoista kuorolaisen ja muutaman seuralaisen voimin. Matkaan läksimme oikuttelevalla bussilla. Lahdessa vaihdoimme autoa ja sen jälkeen matkamme oli armorikasta juhlaa kotiinpaluuseen asti.

Herran taivaaseen astumispäivän aamuna läksimme yhdessä Joensuun kirkkokuoron kanssa Kontiolahdelle. Siellä oli Kristuksen taivaaseen astumiselle pyhitetyn kirkon praasniekka. Lauloimme yhdessä ja vuorotellen liturgian ja vedenpyhityksen. Kirkkokahvitilaisuudessa me, Hyvinkään kirkon kuoro, lauloimme kaksi illan konserttiohjelmaan kuuluvaa laulua.

Paluumatkalla Joensuuhun Isä Iivo Suvanto kertoi mukavaan tyyliin nähtävyyksistä sekä kulmakunnan sattumuksista ja tapahtumista.

Tupa täynnä väkeä

Iltapäivällä pidimme viimeistelyharjoitukset konserttipaikassamme, Joensuun ortodoksisen seurakunnan tyylikkäässä seurakuntasalissa. Joensuulaiset aprikoivat, että ei taida tulla paljoakaan yleisöä. Ihmiset ovat mökeillään ja matkoilla, kun on pitkä viikonloppu. Vaan kuinka ollakaan, tullessamme lepotauolta konserttipaikalle oli sali muutamaa paikkaa vaille täynnä. Ilahduttavaa kun meitä oli tultu kuuntelemaan suurella joukolla.

Konsertin aloitti Joensuun kirkkokuoro laulamalla seitsemän laulua. Sitten oli meidän vuoromme.

Estradille marssiessamme rupesi allekirjoittaneen kämmenet kostumaan. Kuinkas ne noin. Eihän ne kostuneet laulaessamme huhtikuun lopulla Hämeenlinnan kuorokatselmuksessa. Ajattelin “Herra, sinullehan minä laulan”. Noin lienevät ajatelleet toisetkin laulajat. Minna kumarsi yleisölle, kääntyi meihin päin ja nosti kätensä. Antaa kuulua.

Jännitys katosi heti alkuunsa..

Aloitimme kuorollemme rakkaalla stolp-sävelmällä Isä meidän… Oli aistittavissa hienoista jännitystä muissakin, siis ei allekirjoittaneessa yksin. Puoliväliin laulua päästyämme jännitys laantui. Kanttorimme Minna pirteään tyyliinsä valoi meihin itseluottamusta ja intoa.

Lauloimme konsertissa Minnan laatiman, kiitosta saaneen ja kuorollemme sopivan ohjelman, joka sisälsi mm. Joonas Pyölin säveltämän Ottakaa vastaan, kreikankielisen Troparin Jumalansynnyttäjälle sekä kirkkoslaavinkielisen Vse Upovanije (Kaiken toivoni panen Sinuun), kaikkiaan seitsemän laulua.

Yhteisesiintyminen ja karonkka

Esityksemme päätyttyä puhui Joensuun yliopiston kirkkomusiikin opettaja Petri Nykänen ortodoksisesta kirkkomusiikista. Puheen jälkeen muodostimme suurkuoron ja lauloimme yhdessä kuusi laulua. Meitä johtivat vuorotellen Joensuun kanttori Marita Penttinen ja kanttorimme Minna. Upeaa oli laulaa yhdessä, mahtava tunne laulajilla!

Konsertin jälkeen pidimme yhteisen karonkan seurakuntasalilla. Paikalliset olivat tehneet suuren työn juhlamme onnistumiseksi sekä Kontiolahdella että Joensuussa. Kiitos heille mukavasta yhdessäolosta ja hyvästä tarjoilusta. Karonkan jälkeen emme me Hyvinkään kuorolaiset olleet valmiita nukkumaan, vaan kokoonnuimme yhteen majapaikkamme huoneeseen juttelemaan konsertista ja saamastamme myönteisestä palautteesta.

Seminaarin kirkossa upea akustiikka!

Perjantaina teologian opiskelija Johnny Haataja esitteli meille Ortodoksisen seminaarin sekä seminaarin kirkon. Olimme kuulleet maininnan kirkon huonosta akustiikasta. Lauloimme yhden laulun. Hei, tämähän on upeaa! Lauloimme toisen, kolmannen ja neljännen laulun. Totesimme että akustiikka ei ole huono, se on vaikea. Siellä on laulettava riittävän hiljaa ja pehmeästi. Meitä viehätti se äänimaailma. Tänne pitäisi päästä uudelleen laulamaan, oli yhteinen mielipiteemme.

Joensuun yliopiston ortodoksian laitokseen tutustuttuamme menimme Valamoon. Valamon kirkossa pidimme kiitosrukouspalveluksen pappismunkki Johanneksen johdolla. Kiitosrukouksien jälkeen oli aikaa hiljentyä luostarin alueella kukin omalla tahollaan.

”Puhdas joskin kapea sointi”

Konsertin jälkeisissä kommenteissa kuoroamme kiitettiin laulumme pehmeästä ja rukouksellisesta sävystä. Sanomalehti Karjalaisen toimittaja Mikko Nortela kehui kritiikissään sointiamme puhtaaksi joskin hieman araksi ja kapeaksi.

Oli monella tavoin opettavaista ja antoisaa käydä kuuntelemassa ja katsomassa, miten muualla lauletaan ja tehdään kirkkomusiikkia. Kuoromme kiitää lämpimästi teitä kaikkia, jotka teitte mahdolliseksi matkamme.

Pyrimme jakamaan saamaamme oppia ja kokemusta mahdollisimman rukouksellisena ja musiikillisesti kauniina lauluna myös kanssarukoilijoillemme. Minnalle esitämme, että hän tulevana syksynä nostaisi musiikillista rimaa taas hieman korkeammalle.

Kunnia olkoon Sinulle Herra, kunnia Sinulle!

(Otsikointi toimituksen)