Siihen aikaan kun Jumala katsoi parhaaksi siirtää paratiisin toiseen todellisuuteen, Hän jätti joitain osia maan päälle muistuttaman ihmisiä sen ihanuudesta. Yhden järvistä Herramme siirsi pohjoiseen havumetsien ja tuntureiden peittämään maahan. Tuhansia ajastaikoja sai tämä järvi olla ainoastaan kontioiden, repojen, kaarneitten ja muiden eläimien elämän ilona. Ihmisten saavuttua järvelle, he ihastuivat sen suuriin selkiin ja lukemattomiin saariin ja antoivat sille nimeksi Ana´rja´vri. Myöhemmät tulijat alkoivat kutsua järveä nimeä Inarijärvi.



Perjantai 28.8.2009 Jumala on suonut jälleen kerran heikon palvelijansa viettää hienon melontaretkeilyviikon tällä paratiisista siirtämällään järvellä. Olen saanut puhdistaa tomumajani ystävien saunassa ja viettää virkistävän yön heidän mökissään. Laitan tavarani autooni ja siivoan mökin. Ikonin edessä luen melontaretkellä aamu ja iltarukouksena käyttämäni Pyhän Dimitri Rostovilaisen rukouksen:

"Tule jumalallinen Kirkkaus valaisemaan sieluni pimeys. Tule Elämäni herättämään minut kuoleman unesta. Tule sieluni Lääkäri parantamaan haavani. Tule jumalallisen rakkauden Tuli polttamaan syntieni okaat sekä sytytä elämääni rakkautesi liekki. Tule Kuninkaani asumaan sydämeeni ja hallitsemaan sitä, sillä ainoastaan sinä Jumala olet hallitsijani. Aamen." 1)

Suljen mökin oven ja lähden Nellimin kirkolle. On aika aloittaa pyhissäolo Trifon Petsamolaisen suojeluksessa ja hänen jalanjäljillään. Kirkon pihalle saavuttuani tapaan muutaman tutun. Katson erästä pappia. Tutun näköinen on hänkin, muuta en hänestä muista. Diakoni Osmo Kurolan kanssa jutellessani hän sanoo papin olevan Värskasta. Silloin muistan minäkin!. Muutama vuosi sitten Hyvinkään tiistaiseuran pyhiinvaellusmatkalla Itä Viroon ja Setomaalle kävimme mm. Värskan kirkossa. Hän esitteli meille Värskan Pyhälle Georgios Voittajalle pyhitetyn kirkon. (Harjukirkon Viesti N:o 4/2007). Menen tervehtimään Isä Afratia. Kerron hänelle edellisestä tapaamisestamme. Kertoessani vanhauskoisten tehneen minuun syvän vaikutuksen hän sanoo heille kuuluvan hyvää. Toiminta on vilkastunut. He ovat perustaneet muun muassa luostarin. Kerron hänelle Värskassa ollessani kiinnittäneeni huomioni kirkon katossa olleeseen maalaukseen Jumalasta ja ihmetelleeni sitä. Hän kertoo että he ovat koettaneet saada poistaa sen mutta Viron museoviranomaiset eivät ole antaneet lupaa. Meille ortodokseille se maalaus Jumalasta on outo, mutta asiaa tuntemattomat vain toteavat, että Jumalahan se siinä on kuvattuna. Mukava oli tämä tapaaminen heti pyhissäoloni aluksi. Naurahdan itsekseni kun mieleeni tulee ajatus, että missä mahdan tavata Krakovan kirkon papin Isä Jaroslav Antosiukin. Vähitellen kirkon piha täyttyy juhlaväestä. Oulusta saapuu linja- autollinen pyhiintulijoita. Autosta purkautuu monta tuttua henkilöä.

Kello viisi alkaa litania Petsamoon jääneiden vainajien muistomerkillä. Palveluksen toimittaa metropoliitta Panteleimon. Litanian jälkeen menemme kirkkoon ehtoopalvelukseen. Myös sen toimittaa Isä Esipaimen. Palvelus toimitetaan suurelta osin kolttasaameksi. Minä koetan laulaa kolttasaamen kielellä. Ilokseni huomaan välillä osaavanikin, tosin kielen osaajia seuraten.
Palveluksen jälkeen siirrymme Inarijärven rantaan Nellimin sataman läheisyyteen. Sinne on pystytetty juhlateltta ja kaksi puoliavonaista kotaa. Toisessa kodassa palaa nuotio. Sen savu karkottaa pistävät kuokkavieraat. Minusta se vaikuttaa varta vasten hyttysten karkottimeksi laitetulta. Toinen kota on esiintyjiä varten.

Juhla aloitetaan ruoan siunaamisella ja ruokailulla. Tarjolla on maukasta poro- ja kalakeittoa lisukkeineen. Jälkiruoaksi on kahvia ja täytekakkua. Juhlaohjelma aloitetaan laulamalla Taivaallinen kuningas… . Kolttien kansallispukuun pukeutuneen Nellimin kirkon isännöitsijä Helena Määtän tervetuliaispuheen jälkeen juhlaväkeä tervehtii Nellimin kyläpäällikkö Aimo Pietikäinen. Hän mainitsee mm. Nellimin olevan koltta-, inarinsaamelaisen-, ja suomalaisen kulttuurin kylä. Nämä kaikki kolme elävät täällä sovussa toinen toistaan tukien. Kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff kertoo puheessaan, kuinka 60 vuotta sitten koltat asutettiin Nellimiin, Keväjärvelle ja Sevettijärvelle. Valtio antoi vaatimattomat asumukset, kalaverkkoja ja muutaman poron elämän alkuun pääsemiseksi. Tänään kolttasaamen kieli on uhanalainen. Nuorison poismuutto on vakava ongelma. Kyliin tarvittaisi työpaikkoja. Inarin kunnanhallituksen puheenjohtaja Anu Pietikäinen tuo juhlaan kunnan terveiset.

Nellimin lauluryhmä laulaa kaksi paikallisen tekijän laulua, Valssi Nellimille sekä Tsurnujärven valssin. Tämän lauluesityksen jälkeen Nellimin henkinen voimanainen Katri Jefremoff laulaa kolttasaameksi Inarinjärvi laulun. Iloinen naurunpyrskähdys kuuluu juhlaväen joukosta, kun Katri Jefremoff aloittaa uudelleen Inarijärven laulun. Tällä kertaa ruotsiksi. Hän oppi ruotsinkielen ollessaan sotalapsena ruotsissa. Metropoliitta Panteleimonin puheen jälkeen laulamme ehtooveisun. Leppoisa lämminhenkinen kyläjuhla jatkuu vapaan keskustelun ja seurustelun merkeissä. On aika lähteä naapurikylään 180 tiekilometrin päähän Sevettijärvelle.

Lauantai 29.8.2009. Sevettijärvi. Juhlia varten on koulun pihaan pystytetty suuri teltta. Teltassa pidetään jumalanpalvelukset, pääjuhla, konsertti ja tanssit. Monitoimitila, jossa on sulassa sovussa ikonit ja maallinen rekvisiitta. Liturgian saavuttaessa jokaiselle annetaan koltta-aiheinen rintamerkki. Pohjana siinä on pätkä kelopuun oksaa. Oksan päällä on vihreää verkaa, johon on ommeltu tyypillinen kolttien helmisomiste. Liturgian toimittaa metropoliitta Panteleimon. Palvelusta toimittamassa ovat myös Lapin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Isä Slava Skopets, Oulun kirkkoherra Isä Raimo Kiiskinen, Isä Afrat Värskasta sekä muuta papistoa. Liturgiassa on mukana myös Tasavallanpresidentti Tarja Halonen, puolisonsa Pertti Arajärvi sekä Arkkipiispa Leo. Saarnassaan Isä Esipaimen viittaa kolttien asuttamisen historiaan. Kuinka heitä autettiin parhaalla mahdollisella tavalla aloittamaan uusi elämä sodan hävitysten ja menetysten jälkeisessä Suomessa. Kokemamme hyvä ansaitsee kiitoksen. Se myös velvoittaa auttamaan nyt pulassa olevia.

Pääjuhla, eli kolttien asuttamisen ja Sevettijärven koulun 60- vuotis juhla alkaa klo 14. Otamme vastaan seisten Tasavallanpresidentti Tarja Halosen ja hänen puolisonsa. Trifon Petsamolaisen troparin jälkeen Tiina Sanila – Aikio ja Seija Sivertsen laulavat kolttalaulun. Juhlan avaussanoissa kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff käsittelee samoja aiheita kuin Nellimissäkin. Hän kantaa huolta kielen ja kulttuurin säilymisestä sekä toimeentulomahdollisuuksista. Hän mainitsee puheessaan myös joukon tehtyjä toimia ja suunnitelmia kolttien elinolojen turvaamiseksi. Kolttalapsilla ja nuorilla on vahva kulttuuri-identiteetti. Merkityksellistä on kahden koltan kielisen kirjan ilmestyminen. Tänä vuonna on ilmestynyt Koltta – Suomi käsityösanasto ja aivan äskettäin ilmestyi koltan kielen kielioppi. Koltan kielen säilyttäminen on tärkeä asia. Vielä on kyliä ja alueita, joissa koltan kieli on jokapäiväisessä käytössä.

Sevettijärven koulun oppilaiden ja opettajien yhdessä esitämän historiikkikuvaelman ja lauluesityksen jälkeen juhlapuheen pitää Tasavallanpresidentti Tarja Halonen. Myös hän mainitsee kuinka kolttien asutus tehtiin vaikeissa sodan jälkeisissä olosuhteissa. Maa oli sodan köyhdyttämä, maksoi sotakorvauksia, lappi oli tuhoutunut. Kielestä hän mainitsee sen olevan mielen koti. Siksi oman kielen säilyttäminen on tärkeää. Saamelaiskulttuuri on elävä ja puolustettavaa. Sen puolustaminen on kaikkien täällä olijoiden tehtävä. Kulttuurin säilymisen yksi edellytys on toimeentulon turvaaminen. Joidenkin ratkaisujen on tultava täältä pohjoisesta, ihmisiltä jotka tuntevat paikalliset olosuhteet. Vielä hän mainitsee Sevettijärven koulun erityisestä tärkeydestä kulttuurin säilyttäjänä ja kasvattajana. Kolttakulttuurin säilyminen tarvitsee meidän kaikkien panoksen.

Tasavallan presidentin puheen jälkeen tuo laulutervehdyksen venäjän koltta Zoja Mikhailova Nosova.

Suomen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi esittää puheessaan kriittisiäkin kannanottoja. Hän on oikea mies niitä esittämäänkin. On Suomen valtion viimeinen hetki pelastaa kolttakulttuuri. Nykyistä hallitusta hän nuhtelee mielenkiinnon puutteesta kyseistä asiaa kohtaan.

Kaikissa puheissa kannettaan huolta kolttakulttuurin säilymisestä ja ihmisten toimeentulosta. Tuodaan toki esille myös myönteisiä ja iloisia asioita. Juhlan sävy on iloisen optimistinen.
Pääjuhlan jälkeen Inarin kunta tarjoaa kakkukahvit.

Sevettijärvelle on kokoontunut runsaasti juhlaväkeä kaikkialta laajasta Lapista. On tultu juhlimaan satojen kilometrien päästä. Eikä vain ihmisiä ympäri Suomen Lappia vaan Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. Monet ovat pukeutuneet asuinpaikkansa värikkäisiin kansallispukuihin. Helposti pääsee pyhissäkävijä juttusille lapin ihmisten kanssa. Samoin monesti nykäistään hihasta ja kysytään että mistä vieras on tullut. Vastauksen saatuaan lähtee juttu luistamaan. Juhlat jatkuvat myöhään yöhön. Eihän kannata juhliin lähteä kahden, kolmensadan kilometrin päästä parin tunnin takia. Tämä on hyvän mielen juhla niin hengellisen kuin maallisen antinsa puolesta.

Sunnuntai 30.8.2009. Ajamme Norjan Neideniin. Siellä toimitetaan liturgia Pyhälle Gregorios Voittajalle pyhitetyssä tsasounassa, tai oikeammin tsasounan edessä pihalla. Tsasouna on niin pieni että sinne ei montaa ihmistä kerrallaan mahdu. Tsasouna on perimätiedon mukaan 1700-luvulta. Se on siirretty kauan sitten nykyiselle paikalleen Neidenin kolttien talvikylästä Vyöjoelta eli toiselta nimeltään Pakanajoelta. Liturgian toimittavat Metropoliitta Panteleimon, Isä Slava, Isä Afrat sekä Arkkimandriitta Johannes Oslosta. Kanssamme on rukoilemassa myös Arkkipiispa Leo. Liturgian jälkeen lähdemme ristisaatossa Neidenjoen rantaan, jossa toimitetaan vedenpyhitys. Otan pulloihin pyhitettyä vettä etelään tuotavaksi. Jumalanpalvelus ja Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellus päättyy tsasounan pihassa sijaitsevalla hautausmaalla pidettyyn panihidaan. Haudoissa ei taida olla yhtään vainajaa, sillä kymmeniä vuosia sitten tulivat tutkijat Oslosta ja veivät vainajat mukanaan tutkittaviksi ja ne ovat vielä sillä tiellään. Norjan ortodoksinen kirkko on tehnyt kauan työtä saadakseen vainajat takaisin oikeaan leposijaansa. Viime vuonna Arkkimandriitta Johannes mainitsi että vuoden kuluttua saamme toimittaa vainajien uudelleen hautauksen. Joidenkin minulle tuntemattomaksi jääneiden seikkojen vuoksi ei hautausta vielä voitu tehdä. Tuo on kuitenkin sivuseikka, sillä vainajien sielut rukoilevat kanssamme.

Tällaisia huomioita teki ja kokemuksia sai pyhissäkävijä vuoden 2009 Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellukselta. Sille antoi oman erityisen sävynsä kolttien asuttamisen 60-vuotis juhlat. Ne nivoutuivat toinen toisiinsa saumattomasti.

Kunnia olkoon sinulle Herra, kunnia Sinulle!

Kari Laitinen

1) Kreikankielisestä kirjasta "Elämän leipä" (1995), kirjoittajan suomennos.