Diakonia ja filantropia pyhän Basileios Suuren aikana ja tänään
(Analogi 6/2010)
Kirkkoherra Ion Durac muistuttaa, että meidän on löydettävä oikeat tavat auttaa todellisesti apua tarvitsevia.
Pyhässä Raamatussa on useita tekstejä, jotka opettavat meille lähimmäisenrakkautta sekä sitä, kuinka meidän kuuluu auttaa lähimmäistämme. Näissä teksteissä on puhe diakoniasta eli hyväntekeväisyydestä ja filantropiasta eli ihmisrakkaudesta (kreik. filos = rakastaa [hengellisesti]; kreik. antropos = ihminen). Haluaisin muistuttaa kahdesta tekstistä Uudessa testamentissa, jotka kuuluvat seuraavasti: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Matt. 22:39); ja: ”Ilman tekoja usko on hyödytön” (Jaak. 2:20).
Nämä kaksi, diakonia ja filantropia, voidaan nähdä pyhän Basileios Suuren elämässä ja toiminnassa. Tiedämme, että Vanhassa testamentissa lähimmäinen tarkoitti vain sukulaisia ja ystäviä samasta uskontokunnasta. Vapahtaja Jeesus Kristus sanoo sen, minkä pyhä apostoli Paavali vahvistaa epistolassaan Kolossalaisille: ”Ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa.” (Kol. 3:11)
Pyhän Basileios Suuren aikana oli hankalaa toteuttaa näitä pyhän apostoli Paavalin sanoja, koska tuolloin vielä vallitsi orjuuden aika. Toki ennen pyhää Basileios Suurta kristityt auttoivat lähimmäisiään, mutta siihen asti se ei ollut organisoitua toimintaa. Vaikka pyhän Basileios Suuren toiminta-aika oli melko lyhyt, hän ehti toimia toisaalta luostarielämän järjestäjänä ja toisaalta köyhien, sairaiden ja vanhusten auttamisen järjestäjä.
Diakonian askeleita
Pyhän Basileios Suuren diakonialla on tiettyjä askeleita, joita voidaan seurata tänäkin päivänä. Ensinnäkin pyhä Basileios Suuri oli esimerkki, ei ainoastaan tällaisten avustustoimintojen järjestäjä. Koska hän päätti palvella lähimmäisiään, oli hän ensimmäinen, joka käytti omaisuuttaan perustaakseen sairaaloita, vanhainkoteja ja ruokaloita köyhille. Tämä kaikki oli osa hänen filantropiatyönsä käytännöllistä puolta.
Basileios Suuri oli myös ahkera kirjoittaja. Hänen kirjoitustensa tarkoituksena oli vahvistaa ihmisten toivetta auttaa lähimmäisiään. Esimerkkejä näistä kirjoituksista: ”Ahneudesta”, ”Ylellisyyttä vastaan”, ”Koronkiskojia vastaan” ja ”Rikkaita kohtaan”. Näistä otsikoista voisi tehdä sen johtopäätöksen, että Basileios asettui opetuksessaan rikkaita vastaan. Muistamme kuitenkin Vapahtajan vertauksen rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta. Voimme siinäkin kuvitella väärin, että rikas mies joutui iankaikkiseen rangaistukseen nimenomaan siksi, että oli rikas. Häntä ei rangaistu rikkaudesta eikä edes elämästään ylellisyydessä. Häntä rangaistiin siksi, että hän käytti väärin rikkauksiaan ja siksi, että hän unohti Jumalan. Köyhä Lasarus sai armon, ei ainoastaan siksi, että oli köyhä, sillä köyhyys ei ole hyve. Hän sai armon siksi, että köyhyydessä ja elämänsä vaikeuksissa hän ei menettänyt uskoaan Jumalaan.
Pyhän Basileioksen kirjoitukset kehottavat rikkaita muistamaan niin Jumalaa kuin lähimmäisiään. Saarnassaan ”Rikkaita kohtaan” Basileios sanoo: ”Mitä aiot vastata Tuomarille, sinä, joka puet talosi seinät, mutta et pue ihmistä, sinä, joka koristat hevosesi, mutta ohitat katseellasi veljesi, joka on pukeutunut ryysyihin, sinä, joka annat vehnän maatua, mutta et ruoki nälkäistä, sinä, joka kullalla koristat hautoja, mutta halveksut köyhyyteen hukkuvaa?”
Edelläkävijä
Neljännellä vuosisadalla pyhä Basileios oli edelläkävijä. Vaikka hän suomii rikkaita siitä, etteivät he auta avun tarpeessa olevia, hän ei unohda puhua siitä, kuinka armeliaisuuden osoittaminen täytyy tehdä. Hänen lähtökohtansa on pyhän apostoli Paavalin ohjeessa: ”Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor. 9:7)
Basileios neuvoo, että auttaminen pitää tehdä varoen ja viisaasti, sillä muuten sortuu suosimaan laiskuutta ja järjestäytynyttä kerjäämistä. Apu ei kuulu ihmiselle, joka voi tehdä työtä, mutta joka suosii laiskottelua ja kaiken ilmaiseksi saamista. Muutamissa kirjoituksissaan pyhä Basileios tuomitsee ne, jotka yrittävät hyötyä ruumiinvammastaan saadakseen apua muilta.
Basileiois Suuri painotti rukouksen ja työn merkitystä. Hän laati luostarisäännöt, jotka on koottu ”Laajoihin sääntöihin” (55 säädöstä) ja ”Suppeihin sääntöihin” (313 säädöstä). Nämä munkkilaisuuden säännöt ovat perustana myöhemmille ortodoksisille luostarisäännöille. Hän katsoo, että rukous ja työ yhdessä on hyveiden lähde, ja ne auttavat välttämään syntiä.
Edelleen tarvitaan apua
Aloittamalla näistä kehotuksista, jotka on tehty yli 1600 vuotta sitten, voisimme katsoa, miten niitä käytettäisiin nyt kolmannella vuosituhannella. Vaikka olemme kaukana siitä ajasta, jolloin pyhä Basileiois eli, diakonia ja filantropia eivät ole muuttuneet. Edelleen on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Teemme virheen, jos ajattelemme, että diakoniatyötä tehdään vain aineellisen avun kautta. On myös ihmisiä, joilla on tarpeellinen toimeentulo, mutta jotka tarvitsevat meiltä hengellistä apua.
Diakonia ei aina tarkoita vain ruokaa. Se voi tarkoittaa myös esimerkiksi yksinään asuvan luona vierailemista, jonkun luona käymistä sairaalassa tai vanhainkodissa. Pelkästään puhelu voi olla diakoniatyötä silloin, kun puhut ihmisen kanssa, jolla on kaikkea mutta joka elää yksin. Maailmanlaajuisella tasolla on olemassa paljon köyhyyttä sekä rikkautta, jotka eivät kohtaa. Kirkko eri keinoin tekee diakoniatyötä, joko lähellä tai kaukana asuvien auttamiseksi.
Viisasta armeliaisuutta
Pyhä Basileios Suuri puhuu viisaudesta armeliaisuuden yhteydessä. Vaikka minulla ei ole keinoa nähdä ketkä tarvitsevat oikeasti apua, uskon, että meidän pitää löytää tapa, jolla saamme annettua apua niille, jotka todella tarvitsevat sitä. Useasti jaetaan ruokakasseja, jotka ottavat ne, jotka tulevat paikalle. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää, että kaikki nämä ovat tosiaan niitä köyhimpiä. On ihmisiä, jotka ovat köyhiä, mutta eri syistä eivät tule paikalle pyytämään ja saamaan tällaista apua. Voidaan lähettää jonnekin aineellista apua tai rahaa, mutta on hyvin vaikeaa tietää, meneekö se perille niille, jotka tarvitsevat apua. Joskus teot, jotka lasketaan diakoniatyöksi, noudattavat vain kauniita periaatteita, mutta niillä ei välttämättä ole toivottua vaikutusta.
Pyhä Basileios Suuri teki aikanaan uskomattoman paljon auttamistyötä, mutta hän ei auttanut sattumanvaraisesti, vaan suunnitelmallisesti. Hän ei unohtanut liittää hyväntekeväisyyteen rukousta, Jumalan avun pyytämistä. Hän ei kannustanut laiskuutta, kerjäämistä tai paheita, toivoen, että auttamisen kautta autetut pyrkisivät hyvään ja näin pyrkisivät lähestymään Jumalaa. Diakonia nykyään, ottaen huomioon yhteydenpidon helpottumisen, voi olla tehokasta, kun on olemassa organisoitu systeemi, jonka kautta apu voidaan ohjata suoraan sinne, missä sitä tarvitaan.
Diakonia ja filantropia ovat pyhän Raamatun opetuksen mukaista toimintaa, ja niillä on myös hengellistä vaikutusta ihmisessä, niin auttajassa kuin autettavassa. Vapahtaja sanoi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan.” (Matt. 20:28) Ne, jotka saivat apua Jumalan Pojalta, saivat apua uskonsa, katumuksen ja rukouksen, tai köyhyytensä takia, jota he eivät kuitenkaan itse aiheuttaneet.
Lopettaisin tunnetulla Raamatun tekstillä, jota kuitenkin vähän huomioidaan: ”Antakaa, niin teille annetaan.” (Luuk. 6:38)
Isä Ion Durac |
Etusivu
