Viisasta verkostoa viestintään (pääkirjoitus)
(Analogi 6/2010)
Kirkolliskokouksen yhteydessä Valamon luostarissa marraskuussa kirkollishallitus hyväksyi kirkollemme uudet viestintästrategian periaatteet ilman etukäteistä julkista keskustelua. Sekin on viesti, kun näin menetellään. Strategiaan voi kuitenkin tutustua kirkon nettisivuilla.
Liian usein kirkkojen sisäiseen käyttöön tarkoitetut ohjelmajulistukset ja suuntaviivat ovat raskaasti ajateltuja. Niitä kuormittaa teologinen syvällistävä puheenparsi, joka myötäilee sopivasti ennalta asetettuja linjauksia. Jos kuitenkin tällainen hengellistävä kehyskerros puuttuu, todetaan nopeasti, ettei esitys ota riittävästi huomioon kirkon kokonaiskontekstia. Mutta kun näitä ohjelmia joskus myöhemmin väsynein silmin selaillaan, vain käytännön ohjeistus niissä vaikuttaa mielekkäältä. Valintaa on siis syytä aina tehdä.
Tässä mielessä strategia on hyvä. Periaatteisiin ei ole sisällytetty hurskauksia tai muuta harrasteteologiaa vaan ne painottuvat selvästi käytäntöön: nykytilaan ja haasteisiin, sisäiseen ja ulkoiseen tiedotukseen sekä toiminnan organisointiin ja vastuuseen kirkollishallituksessa ja seurakunnissa sekä kriisitilanteiden hallintaan, josta oppiakin on jo saatu. Viestinnän moraalikysymyksiin esitys ei silti juurikaan tartu, vaikka kyse on painotetusti moraaliyhteisön toiminnasta.
Periaatteet kuvailevat viestivän organisaation tavoitteet ja tarpeet, mutta esitys yllättääkin siinä, ettei se ole varsinaisesti ”kirkon” strategia vaan tiedottamista keskittävän tiedotuskeskuksen toimintaohjeisto, jolla tiedotuksen johtovastuu otetaan haltuun. Verkostoituva viestintäympäristö luo kuitenkin vähien resurssien kirkossamme paineita myös muunlaiseen tiedotuksen organisoitumiseen.
Esimerkiksi Helsingin hiippakunnan viestintää ei yksinkertaisesti voi täysin onnistuneesti hoitaa hiippakunnan ulkopuolelta. Kirkossa me tarvitsemme resurssien jakoa ainakin kahteen suureen blokkiin, Kuopion ja Helsingin hiippakunnan tiedotukseen. Helsingin seurakunnalla on oma tiedotustahonsa, ja voisi olla järkevää kehittää sen pohjalta Kuopion keskuksen rinnalle ammattimaisesti hoidettu toinen koko kirkkoa palveleva, vaikkapa seurakuntatoiminnan tiedotusyksikkö.
Suurimman hiippakuntamme viestintästrategiaa pitäisi nyt vakavasti ryhtyä pohtimaan, ja se tulisi liittää osaksi koko kirkon strategiaa. Alkajaisiksi voisimme miettiä, miten yhdistäisimme Helsingin ja Analogi-seurakuntien nettitiedotuksen, koska siinä ei vallitse samanlaista jyrkkää ja vastakkaista reviirijakoa kuin puhuttaessa paperilehtien yhdistämisestä.
TÄMÄ ON VIIMEINEN Analogin kuutosnumero. Julkaisuneuvosto teki syksyllä omaa strategiaansa ilmentävän päätöksen ja vähensi lehden ilmestymiskertoja. Vuonna 2011 Analogi ilmestyy viisi kertaa.
Kari M. Räntilä (isä Hariton)
|
Etusivu
